1. |
Kenen valta?
04:05
|
|||
Kenen valta?
Paniikki ja pelko, niillä täällä hallitaan
Se on koko ihmiskunnan kirous.
Yhden valta tässä maailmassa on rakennettu toisen epävarmuudelle
jota ruokkii hyväksikäyttö ja jatkuva kauhun kylväminen
Itsenäinen ajattelu ei elä tässä maailmassa
Vaan saavuttamattomassa valtakunnassa - jota vartioi vainoharha
Vartijamme rakentavat palatsinsa valheista
Lihasta ja luista, minun ja sinun luomista
Sopivasta hinnasta me tuemme epäoikeudenmukaisuutta,
annamme imeä viimeisenkin veripisaran
Turvaa hakiessa me luovumme vapaudestamme
"Parhaat orjat" palkitaan silmät peittävällä siteellä
Missä korruptio kulkee käsi kädessä vallan kanssa, siellä ei voi olla tasa-arvoa.
Paniikki ja pelko, niillä täällä hallitaan
Meidät on määrätty palvelemaan suurta agendaa, joka on vain jonkun sadistinen idea.
Meille on jätetty vaihtoehdoiksi vain kuolla tai selviytyä,
ja valitsit kumman vaan sillä ei ole väliä
|
||||
2. |
Käännyn hiljaa pois
06:32
|
|||
Katsot minua silmiin ja kysyt huomisesta. Voinko edes katsoa takaisin?
Mitä voisin sanoa? Menneistä ei opittu, Kehitys on hukattu, Ennusmerkit on ilmassa
Katsot minua silmiin ja kysyt huomisesta. Voinko edes katsoa takaisin?
Mitä saat perinnöksi? Riistolla hankittua vaurautta, Paskotun planeetan, Jota ei korjatuksi saa
Kun ei ketään kiinnostanut muu kuin omat edut, ei kellekään jäänyt yhtään mitään
Samat rattaat aina jauhaa ja piipuista puskee mustaa
Samat sodat soditaan uudestaan ja samat muurit rakennetaan
Kuinka voin luvata mitään, Kun kysyt huomisesta?
Kun tänään kaikki näyttää mustalta, Käännyn hiljaa pois
Haluaisin että voisin luvata että kaikki menee hyvin
Että kukaan ei satuta, eikä halua pahaa
Että saat elää rauhassa ja hengittää raitista ilmaa
Että saat rakastaa ja olla rakastettu
Että saat olla vapaa ja sellainen kuin olet
Mutta en voi luvata mitään kun kysyt huomisesta
Tänään kaikki näyttää mustalta
Käännyn hiljaa pois
|
||||
3. |
Varjoaine
03:29
|
|||
Kuin varjoaineena kehossa vaeltaa, minut valtaa tunne, se tukehduttaa.
Tunnen kuinka se syöpyy sisääni ja tuhoaa joka ainoalla solullaan.
Tärykalvoni huutaa verestä, en kuule ajatuksiani.
Vain ääniä kärsimyksestä, jotka kaikuu helvettiin.
Shokkiaaltojen iskiessä tajuntaan, on tietämättömänä tilastaan.
Purkaa sokeana silmitöntä raivoaan haavoittaen ympärillään joka ainoaa
Joka ainoaa
Inhorealismin ilotulitusta, on elämäsi taas. yhtä tragediaa, vailla armoa.
Toivoni tässä jumalan hylkäämässä todellisuudessa jostain arvokkaasta on haudattu elävältä
Kaivan syvemmältä kunnes löydän reunan Josta saan otteen
“Kuin varjoaineena kehossa vaeltaa”
Tärykalvoni huutaa kivusta, kuulen äänen ajatuksesta
Kun rakennan toivoa pirstaleista
|
||||
4. |
||||
Ei ole myötätuntoa taistelussa huomisesta
Kun se vie mukanaan, se vie kokonaan
Himot, tunteet ja mielen, ruumiin, sydämen ja sielun
Harmaan sävyt pestään pois, kaikki on vain mustavalkoista
Ja se tehdään selväksi: "Olet kokonaan puolellamme tai meitä vastaan"
Ei ole tulevaisuutta tyhjissä lupauksissa
näennäisessä hyvässä tahdossa, disinformaatiossa ja valheissa
Harmaan sävyt pestään pois, kaikki on vain mustavalkoista
Ja se tehdään selväksi: "Olet kokonaan puolellamme tai meitä vastaan"
Himot, tunteet ja mielen, Ruumiin, sydämen ja sielun
Gudrie un vajie, un mierigie zud
Kur vini krit, tur vini trud.
Harmaan sävyt pestään pois, kaikki on vain mustavalkoista
Ja se tehdään selväksi:"Olet kokonaan puolellamme tai meitä vastaan"
|
||||
5. |
Kurjien elegia
05:07
|
|||
Kadonneet vuodet kantanut harteillaan, myrskytuulien lyödessä kasvoille
Haavat kasvaneet umpeen, ei kuolema vienyt
Elämä ajaa uuteen kaaokseen
Lähtölaukaus on annettu, alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan
Huono-onnisimmat kaatuu paikoilleen ja tulee tallotuksi aina uudestaan
Ei ihmisyyden rippeistä tietoakaan, ole näillä kunnian kentillä
Antaa sekasorron silmässä paholaisen soittaa sinfoniaa... kurjien elegiaa
Kun kyyneleet on vuodatettu ja puhdistava sade laskeutuu
Hetken antaa toivoa valittu, kun taas jo tulvaportit murtuu
Epäuskoisena katsoo ympärilleen ja näkee miten
itsekkyys hautaa alleen ihmiskunnan
Arpikudos jäänyt sieluun, kipu kantajaansa muistuttaa
Miten elämässä tehdä valintoja ja mihin suuntaan se sitä ohjaa
Tietäen aikansa kohta tulevan päätökseen, valmistautuu lajinsa viimeinen loputtomaan
On saapunut hetki viimeisten tekojen, niiden mistä meidät muistetaan
Kerro mitä meistä jäljelle jää, kohta olen tuhkaa ja jäätä
Kerro mitä meistä jäljelle jää, tahdon vielä tuntea lämpöä
|
||||
6. |
Luovuta
02:34
|
|||
Kahlaan loputtomassa suossa, Lyijynraskaan taakan alla
Soihtuni sammui jo, Vyöryi niskaani musta varjo
Se on pian ohi, Uskon niin. Se loppuu pian, Toivon niin
Luovuta.
Heitinkö toivoni liian varhain? Annoinko taakan kasvaa varkain?
Nyt käännyn alas pimeään, ehkä tyhjyys auttaa toivon itämään
Uin äärettömässä meressä Menneet painoina nilkoissa
Voimani loppuivat jo, Jäi jälkeen vain haalea varjo
Se on pian ohi, Uskon niin. Se loppuu pian, Toivon niin
Luovuta.
Heitinkö toivoni liian varhain?
|
||||
7. |
Haluan kuolla rauhassa
04:01
|
|||
Hiivin kohti valoa Maahan piestynä ja epävarmana
Kaikki minkä varaan rakensin on pirstaleina ja sen kadotin
Toivon tulevalta poispääsyä kärsimyksestä
Vankina lohduttavan harhan Janoten saattajaa viemään minut turvaan
Olen nähnyt monien luhistuvan matkallaan, Haluan kuolla rauhassa
Jostain syystä silti jokin minua eteenpäin työntää
Saisiko joskus edes heikon otteen elämästä?
Saisiko edes kerran vielä otteen elämästä?
Hiivin kohti valoa Maahan piestynä ja epävarmana
Kaikki minkä varaan rakensin on pirstaleina ja sen kadotin
toivon tulevalta poispääsyä kärsimyksestä
|
||||
8. |
1990
04:44
|
|||
pimeydessä
kun muut nukkuu
hiljaa laulan
rakkaudesta
tyhjin tuntein
kirjoitan
turhan laulun
toivosta
|
Streaming and Download help
If you like VVORSE, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp